Piirpauke: Ilo

29.12.2012 20:21
12345
Rockadillo
 
Etnon ja jazzin veteraani, multi-instrumentalisti Sakari Kukko ottaa nykyään Piirpaukestaan ilon irti. Parhaiten se tuntuu onnistuvan soittajia jatkuvasti vaihtelemalla ja samalla sukupolvia sekoittamalla.
 
Vanha ja kunnon Trio Töykeät -komppi on siellä, siis basisti Eerik Siikasaari ja rumpali Rami Eskelinen. Yhdessä Kukon ja yhtyeessä pitkään vaikuttaneen Ismaila Sanen kanssa he edustavat konkariosastoa. Nuorta energiaa tuovat kitaristi Nicolas Rehn ja trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori.
 
Piirpauke on kohta jo 40 vuotta hakenut innoitusta etnomusiikeista eri puolilta maailmaa. Viime vuosina Kukon suureen fuusioon on tullut yhä voimakkaammin mukaan klassinen musiikki. Vuonna 2003 Kukko piirpaukensi levyllisen Franz Schubertia, tällä kertaa etnojen rinnalle nousevat lähteiksi Tsaikovski, Beethoven ja Merikanto.
 
Levy loppuu mielenkiintoisesti rinnastaen kahteen Mozartin aikalaiseen. Suomalaisen Carl Ludvig Lithanderin rondot jäävät lopulta lähtökuoppiinsa, mutta intialaisen Nirvathi Sukathan musiikki innostaa muusikoita hervottomiin rytmijuhliin. Piirpauken perinpohjainen rajattomuus tulee joka tapauksessa komeasti todistetuksi.
 
 PIIRPAUKE: Ilo
Moni-instrumentalisti Sakari Kukon Piirpaukella on takanaan liki 40-vuotinen historia ja suunnilleen 25 albumia. Nykyisessä, varmaan noin sadannessa, kokoonpanossaan se on toiminut kolmisen vuotta. Bändin johtajan lisäksi Ilolla musisoivat Nicolas Rehn (kitara), Eerik Siikasaari (basso), Ismaila Sane (lyömäsoittimet ja laulu), Rami Eskelinen (rummut) ja nykyisin kaikkialle ennättävä Kalevi Louhivuori (trumpetti ja flyygelitorvi). 
 
Jos Piirpauken maailmanmusiikillis-jazzillinen fuusio oli 1970-luvulla aikaansa edellä, nykyään se ei näytä tunnustavan minkään ajallisten, maantieteellisten tai tyylillisten rajalinjojen olemassaoloa. Ilo leijailee vaivattomasti Mozartin vuosisadalta nykypäivään, Tiibetistä Kreikkaan ja Suomesta Intiaan. Mafe Suitessa Tsaikovski särkee senegalilaisia pähkinöitä. Beethovenin Marche funébren voi kuvitella soimaan hautajaismarssina New Orleansissa. Kulttuurit kohtaavat kompastellen vain C. L. Lithanderin Rondo allegron ensimmäisessä osassa, johon rivakka komppi ei kertakaikkiaan sovi. 
 
Vaikka lentomatkailua päätettäisiin joskus rajoittaa radikaalisti ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, Sakari Kukko lennelköön ympäri maapalloa niin kauan kuin jalka nousee ja henkeä riittää saksofonin täytteeksi. 
 
Arvio julkaistu Soundissa 12/2012